FINNISH LABRADOODLE - FLD
LISÄTIETOA
Yleistä FLD - roturisteytyksestä
Labradoodlet ovat pääpiirteittään alkuperäisrotujensa luonteiden mukaan iloisia, aktiivisia, hyvin seurallisia ja sosiaalisia koiria, jotka sopivat myös ensikoiraksi ja lapsiperheeseen. Labradoodleilla esiintyy riista- ja/tai saalisviettiä, sekä ne yleensä ilmoittavat haukulla kotiinsa tulevat vieraat. Labradori ja villakoira ovat molemmat suht aktiivisia koiria, joten sohvaperunoita labradoodlet eivät ole. Etenkin nuori koira vaatii selkeät rajat ja riittävästi aivoaktiviteetteja. Labradoodlen koulutettavuus on erinomainen ja oppivaisuutensa vuoksi ne käyvät mainiosti monenlaisiin harrastuksiin, sekä kulkevat mielellään omistajansa mukana kaikkialla. Labradoodlejalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli kehittää allergikoille sopiva avustajakoira, joten nämä voivat soveltua myös esim. koulu-, avustaja-, kuulo- ja opaskoiriksi. Roturisteytyskoirina ulkomuoto ei ole vakiintunut ja samassa pentueessa voi olla hyvin erinäköisiä yksilöitä. Itse koen tämän rikkautena, sillä kaikki eivät tahdo samaan muottiin tehtyä koiraa. Esimerkiksi osa origin labradoodleista ei eroa ulkonäöllisesti Australian labradoodleista ja toiset taas eivät näytä yhtään "tyypilliseltä" labradoodlelta. Suomen labradoodlet ovat siis kaikenkaikkiaan hyvin monipuolisia koiria monella tapaa!
SUKUPOLVET:
Kun risteytetään kaksi eri rotua, roturisteytysjälkeläiset saavat "koodin", jolla merkitään koiran sukupolvi uudessa risteytyksessä.
Koiran sukupolvi merkitään kirjain-numeroyhdistelmällä F1, F2 jne. "F" tulee sanasta filial, joka tarkoittaa jälkeläistä ja perässä oleva numero kertoo monennetta sukupolvea koira on. Jos kirjain-numeroyhdistelmän jälkeen on B - kirjain(esim. F1B), se kertoo että jalostuksessa on käytetty uudelleen kantarotua (backcross), yleensä villakoiraa.
Yleisimmät sukupolvet ovat F1 ja F1B. Suurin osa F1 labradoodleista ovat turkiltaan enemmän labbiksen tyyppisiä, eli omaavat pohjavillaa ja karva kasvaa max. puolipitkäksi. Villakoiramaisemman turkin saamiseksi F1 labradoodlet yleensä risteytetään villakoiraan ja pennut ovat siten sukupolveltaan F1B.
Suomessa FLD jalostus on vielä sen verran alussa, ettei täällä vielä kasvateta multigeneration(ylemmät sukupolvet) labradoodleja. Multigeneration labradoodleiksi lasketaan sukupolveltaan F4 ja siitä ylöspäin menevät sukupolvet.
Koiran sukupolvesta ei välttämättä voida päätellä minkä näköinen koira on ulkonäöllisesti. Sitä tärkeämpää on tietää yhdistelmän vanhempien geneettiset ominaisuudet mm. turkin pituuden suhteen.
ELINIKÄ: Arviolta 12-14-vuotta.
KOKOLUOKAT:
- Mini: säkäkorkeus 35-43cm, paino n.6-12 kg
- Medium: säkäkorkeus 43-53cm, paino n.10-22kg
- Standard: säkäkorkeus 53-63cm, paino n.20-30 kg
Koiran kokoluokka määritetään kasvun loputtua säkäkorkeudesta.
VÄRIT: Kaikki värit ovat sallittuja. Yleisimmät värit ovat musta, harmaa, ruskea, sekä resessiivisen keltaisen eri sävyt, punainen, aprikoosi, kerma ja valkoinen.
Harvinaisia värejä ovat moniväriset; kaksivärinen(esim. mustavalkoinen), merkkivärinen(musta/ruskea + tan merkit), brindle ja soopeli.
Kaksivärisessä pääväri on valkoinen, jota on väh. 50% turkin väristä. Toinen väri voi olla mikä vain edellä mainituista yleisistä väreistä, sekä brindle tai soopeli.
Kaikki värit saattavat haalentua iän myötä, etenkin ruskea säilyy harvemmin täysin ruskeana. Harmaat koirat syntyvät mustana, mutta alkavat harmaantua usein jo ennen luovutusikää.
TURKIN GENETIIKKAA:
Turkin ulkonäköön vaikuttaa moni tekijä, joista tärkeimmät ovat turkin pituus, kiharuus ja partaisuus.
Pitkä turkki on resessiivinen ominaisuus, eli tulee näkyviin yksilön ilmiasussa ainoastaan, jos koira kantaa kahta kopiota pitkäkarvageenistä. Jos koira on pitkäkarvainen, sen vanhemmat kantavat vähintään yhtä kopiota pitkäkarvageenistä. Labradorinnoutajat eivät yleensä kanna pitkäkarvaisuutta, joten F1 labradoodlet ovat yleensä geneettisesti lyhytkarvaisia (yksi kopio lyhyt- ja yksi kopio pitkäkarvageenistä). Tällaisella koiralla karva kasvaa max. puolipitkäksi.
Kiharakarvaisuus on myös resessiivinen ominaisuus. Kiharakarvaisuus tulee ilmi parhaiten jatkuvasti kasvavassa pitkässä turkissa. Wool turkkisella koiralla on kaksi kopiota kiharan turkin geenistä ja fleece turkkisella 1 tai 0.
Partaisuus on dominoiva ominaisuus ja se tulee näkyviin jo yhden alleelin kantajilla. Ulkonäöllisesti ei voi tietää kantaako koira yhtä vai kahta kopiota partaisuus geenistä. Villakoirat kantavat useimmiten kahta kopiota partaisuus geenistä, joten tällöin F1 labradoodlet yleensä kantavat yhtä kopiota partaisuusgeenistä ja ilmentävät partaisuutta. Kääpiövillakoira Romi on poikkeus sääntöön ja kantaa vain yhtä kopiota partaisuus geenistä, jonka vuoksi osa hänen jälkeläisistä on parrattomia.
Jos koira ei kanna partageeniä, sillä on labradorin tapaan lyhyt karva kuonossa. Jos koira ei kanna partaisuutta, eikä kahta pitkäkarvageeniä, koirasta jää kauttaaltaan lyhytkarvainen. Jos koira ei kanna partaisuutta, mutta kantaa kahta pitkäkarvageeniä, koiran kuono on lyhytkarvainen ja turkki muualta max. puolipitkä (esim. kultainennoutaja). Parrattomuus siis estää jatkuvasti kasvavan turkin ilmenemisen. Jos risteytetään kaksi pitkäkarvaista parrallista koiraa jotka kantavat vain yhtä partageeniä, n. 25% pennuista ei saa vanhemmiltaan partaisuutta ilmentävää kopiota geenistä ja näin ollen kaksi pitkäkarvaista voi saada fenotyypiltään eli ulkonäöltään parrattoman ja suht lyhytkarvaisen pennun.
TURKKI: Labradoodleilla esiintyy karkeasti kolmentyyppistä karvanlaatua. Tyyppien nimet ovat tulleet siitä, miltä karva tuntuu silittäessä. Turkkityyppien sisällä on kuitenkin vaihtelua, eivätkä turkit ole identtisiä saman turkkityypin sisällä.
Wool: Villakoiramainen kihara turkki, joka kasvaa jatkuvasti. Turkissa ei ole pohjavillaa ja karvaa irtoaa pääasiassa vain harjaamalla. Vaativin turkkityyppi, joka vaatii säännöllistä trimmaamista ja turkinhoitoa.
Fleece: Suora tai laineikas pehmeä turkki, joka kasvaa jatkuvasti. Turkissa ei ole pohjavillaa ja karvaa irtoaa pääasiassa vain harjaamalla. Suht vaativa turkkityyppi, joka vaatii säännöllistä trimmaamista ja turkinhoitoa.
Hair: Tähän tyyppiin lukeutuu kaikki turkit, jotka kasvavat max. puolipitkäksi. Turkki voi olla suora, laineikas tai kihara, sekä pehmeä tai karkea. Suurimmalla osalla hair turkkisista on pohjavillaa ja näin ollen yksilöstä riippuen tiputtavat karvaa vaihtelevia määriä. Lyhyt turkki on hyvin helppohoitoinen, mutta puolipitkää pitää välillä harjata. Hair turkki ei vaadi trimmaamista, mutta etenkin puolipitkää karvaa suosittelen trimmaamaan/ siistimään silloin tällöin.
Hair koirien turkeissa on eniten ulkonäöllisesti vaihtelua ja ainut yhteinen ominaisuus on se, ettei karva kasva jatkuvasti vaan pysähtyy tiettyyn pituuteen. Etenkin hair turkin lopullista ulkonäköä voi olla vaikeaa ennustaa pienestä pennusta, koska turkki kehittyy hitaasti ja saattaa muuttua paljon koiran kasvaessa. Pystyn kuitenkin erottamaan turkkityypit toisistaan pentujen ollessa 2-4vk.
ROTURISTEYTYSTEN TERVEYS
Labradoodle on labradorinnoutajan ja villakoiran jälkeläisenä sekarotuinen koira, mutta käytän itse mieluummin nimitystä roturisteytyskoira. Sekarotuisuudella tarkoitetaan yleensä taustaltaan tuntematonta tai vahinkoastutuksella syntynyttä koiraa, missä on umpimähkäisesti kahdesta useampaan rotua. Roturisteytys taas on tehty harkinnalla, tavoitteellisesti ja terveys huomioon ottaen.
Roturisteytyksiä käytetään paljon viljelyssä sekä ruoka-, maito- ja lihatuotannossa, sillä heteroosi on kyseisillä aloilla hyvin tiedettyä. Heteroosi tarkoittaa positiivista vaikutusta, mikä tulee jälkeläiseen kahden erirotuisen yksilön parituksessa. Roturisteytysjälkeläiset syntyvät keskimäärin puhdasrotuisia kantarotuja terveempinä, elävät pidempään, kasvavat paremmin ja tiineytyvät helpommin. Rotuja risteyttämällä rodun sisäiset haitalliset tai elinvoimaa alentavat geeniyhdistelmät peittyvät ja purkautuvat, mikä johtaa parempaan terveyteen, elinvoiman lisääntymiseen sekä kestävyyteen (positiivinen epistasia). Roturisteytys ei siis automaattisesti yhdistä rotujen perinnöllisiä sairauksia, kuten usein virheellisesti luullaan. Hyvin suunniteltu roturisteytyskoira on parhaimmillaan terveempi, kuin geeniperimältään usein suppea puhdasrotuinen koira. Mitä kaukaisempaa sukua kantarodut ovat keskenään, sitä suurempi terveysvaikutus.
Olen huolissani nykyisen koiranjalostuksen hyvinvointiongelmista. Sairaus on lukuisissa roduissa jo rotuominaisuus.
Kennelliitolla on oma roturisteytysohjelma, millä se yrittää korjata geeniperimältään hälyttävimpien puhdasrotuisten tilannetta paremmaksi. Se on myöntänyt, että useassa rodussa jalostuspohja on vaarallisen kapea. Korkea sukusiitosprosentti lisää luonneongelmia, perinnöllisiä sairauksia, lisääntymisongelmia sekä immunologisten sairauksien riskiä.
Vastuullisesti jalostettujen FLD:jen terveys on ollut hyvä, jota olen ilokseni saanut todistaa seuratessani kasvattieni elämää. Molemmilla kantaroduilla on omat ongelmansa, mutta onneksi pääosin eri asioissa. Teetän yhdistelmiä koirilla, joilla ei ole ollut terveyden kanssa ongelmia. Omat jalostukseen käytettävät koirat ovat laajasti terveystutkittuja ja nykyisistä jalostuskoiristani kaikki on myös geenitestattuja. Jatkan samoilla linjoilla, jotta saan tutkimuksilla katettua laajasti molempien rotujen ongelmakohtia.
KENNEL NAVAJO
Labradoodle kasvattaja Savonlinnasta
Ota yhteyttä:
kennelnavajo@gmail.com
Savonlinna
Y-tunnus: 3215769-4
© Copyright. All Rights Reserved.