LISÄTIETOA

SUKUPOLVET:

Kun risteytetään eri rotuja, roturisteytysjälkeläiset saavat "koodin", jolla merkitään koiran sukupolvi uudessa risteytyksessä. Oheinen sukupolvitaulukko toimii myös muilla risteytyksillä vaikka esimerkkinä on labradoodle.

Koiran sukupolvi merkitään kirjain-numeroyhdistelmällä F1, F2 jne. "F" tulee sanasta filial, joka tarkoittaa jälkeläistä ja perässä oleva numero kertoo monennetta sukupolvea koira on. Jos kirjain-numeroyhdistelmän jälkeen on B - kirjain(esim. F1B), se kertoo että jalostuksessa on käytetty uudelleen kantarotua (backcross), yleensä villakoiraa.

Yleisimmät sukupolvet Suomessa ovat F1 ja F1B. Suomessa doodlekasvatus ei ole vielä paljoa edennyt myöhempiin sukupolviin, eikä siihen kaikilla kasvattajilla ole tarkoituskaan päästä. 

Myöhemmät eli "multigeneration" sukupolvet eivät ole välttämättä sen parempia kuin F1 sukupolvi, se vain kertoo onko koiran esivanhemmissa rotukoiria vai risteytyksiä. Jossain doodleissa halutut ominaisuudet voidaan saavuttaa jo F1 sukupolvessa. Labradoodleissa taas esim. monet turkkiin- ja kokoon liittyvät ominaisuudet voidaan saavuttaa vasta myöhemmissä sukupolvissa.

KOKOLUOKAT:

1. micro: säkäkorkeus 28-35cm, paino n.3-6kg
2. mini: säkäkorkeus 35-43cm, paino n.6-12 kg
3. medium: säkäkorkeus 43-53cm, paino n.10-22kg
4. standard: säkäkorkeus 53-63cm, paino n.20-30 kg

Koiran kokoluokka määritetään kasvun loputtua säkäkorkeudesta.

TURKKI: Doodleilla esiintyy karkeasti neljän tyyppistä karvanlaatua. Tyyppien nimet ovat tulleet siitä, miltä karva tuntuu silittäessä. Turkkityyppien sisällä on kuitenkin vaihtelua, eivätkä turkit ole identtisiä saman turkkityypin sisällä. Etenkin pienestä pennusta voi olla ilman geenitestiä vaikeaa tietää mitä turkkityyppiä koira edustaa. Joka turkkityypissä on erilainen geneettinen "koodi" josta turkkityypit erottaa toisistaan.

1. Wool: 

Villakoiramainen kihara turkki, joka kasvaa jatkuvasti. Turkissa ei ole pohjavillaa ja karvaa irtoaa pääasiassa vain harjaamalla. Vaativin turkkityyppi, joka vaatii säännöllistä trimmaamista ja turkinhoitoa.

Wool turkin geneettinen "koodi":

• pitkä turkki->2kpl, parta->1-2kpl, kiharuus->2kpl

2. Fleece:

Suora tai laineikas pehmeä turkki, joka kasvaa jatkuvasti. Turkissa ei ole pohjavillaa ja karvaa irtoaa pääasiassa vain harjaamalla. Suht vaativa turkkityyppi, joka vaatii säännöllistä trimmaamista ja turkinhoitoa.

Fleece turkin geneettinen "koodi":

• pitkä turkki->2kpl, parta->1-2kpl, kiharuus->0-1kpl

3. Hair:

Tähän tyyppiin lukeutuu kaikki turkit, jotka kasvavat max. puolipitkäksi ja koiralla on parta. Turkki voi olla suora, laineikas tai kihara, sekä pehmeä tai karkea. Suurimmalla osalla hair turkkisista on pohjavillaa ja näin ollen yksilöstä riippuen tiputtavat karvaa vaihtelevia määriä. Lyhyt turkki on hyvin helppohoitoinen, mutta puolipitkää pitää välillä harjata. Hair turkki ei vaadi trimmaamista, mutta etenkin puolipitkää karvaa suosittelen trimmaamaan/ siistimään silloin tällöin.  

Hair koirien turkeissa on eniten ulkonäöllisesti vaihtelua ja ainut yhteinen ominaisuus on se, ettei karva kasva jatkuvasti vaan pysähtyy tiettyyn pituuteen. Etenkin hair turkin lopullista ulkonäköä voi olla vaikeaa ennustaa pienestä pennusta, koska turkki kehittyy hitaasti ja saattaa muuttua paljon koiran kasvaessa. Pystymme kuitenkin yleensä erottamaan turkkityypit toisistaan pentujen ollessa 2-4vk.

Hair turkin geneettinen "koodi":

• pitkä turkki->0-1kpl, parta->1-2kpl, kiharuus->0-2kpl

4. Smooth:

Smooth eli "sileä" viittaa parrattomaan kuonoon ja on lähimpänä labbis ja cockeri kantarotujen turkkia. Smooth on turkkityypeistä ainut parraton eli kuono on sileä/ lyhytkarvainen ja muualta turkki kasvaa vain tiettyyn pituuteen asti. Turkki voi olla lyhyt kuten labbiksella tai puolipitkä kuten cockerilla. Kiharuus voi myös vaihdella suorasta laineikkaaseen ja se näkyy parhaiten pitkästä turkista. Turkki on helppohoitoinen eikä vaadi trimmausta, mutta pidempää turkkia voi halutessaan siistiä tai ajaa lyhyemmäksi. Smooth turkista tippuu karvaa ja pohjavillan omaavat tiputtavat karvaa enemmän. 

Smooth turkin geneettinen "koodi":

• pitkä turkki->0-2kpl, parta->0kpl, kiharuus->0-2kpl

TURKIN GENETIIKKAA:

Turkin ulkonäköön vaikuttaa moni tekijä, joista tärkeimmät ovat turkin pituus, kiharuus ja partaisuus. Koska geenitestaamme jalostuskoiramme, tiedämme mitä turkkiominaisuuksia kullakin koiralla on ja tiedämme sen perusteella millaisia turkkeja jälkeläisille voi tulla.

Pitkä turkki on resessiivinen ominaisuus, eli tulee näkyviin yksilön ilmiasussa ainoastaan, jos koira kantaa kahta kopiota pitkäkarvageenistä. Jos koira on pitkäkarvainen, sen vanhemmat kantavat vähintään yhtä kopiota pitkäkarvageenistä. Labradorinnoutajat eivät yleensä kanna pitkäkarvaisuutta, joten F1 labradoodlet ovat yleensä geneettisesti lyhytkarvaisia (yksi kopio lyhyt- ja yksi kopio pitkäkarvageenistä). Tällaisella koiralla karva kasvaa max. puolipitkäksi.

Kiharakarvaisuus on myös resessiivinen ominaisuus. Kiharakarvaisuus tulee ilmi parhaiten jatkuvasti kasvavassa pitkässä turkissa. Wool turkkisella koiralla on kaksi kopiota kiharan turkin geenistä ja fleece turkkisella 1 tai 0.

Partaisuus on dominoiva ominaisuus eli se tulee näkyviin jo yhden kopion kantajilla. Ulkonäöllisesti ei voi tietää kantaako koira yhtä vai kahta kopiota partaisuus geenistä. Villakoirat kantavat useimmiten kahta kopiota partaisuus geenistä, joten tällöin F1 labradoodlet yleensä kantavat yhtä kopiota partaisuusgeenistä ja ilmentävät partaisuutta. Kääpiövillakoira Romi on poikkeus sääntöön ja kantaa vain yhtä kopiota partaisuus geenistä, jonka vuoksi osa hänen jälkeläisistä on parrattomia.

Jos koira ei kanna partageeniä, sillä on labradorin tapaan lyhyt karva kuonossa. Jos koira ei kanna partaisuutta, eikä kahta pitkäkarvageeniä, koirasta jää kauttaaltaan lyhytkarvainen.

Jos koira ei kanna partaisuutta, mutta kantaa kahta pitkäkarvageeniä, on koiran kuono lyhytkarvainen ja turkki muualta max. puolipitkä (esim. cockerspanieli). Parrattomuus siis estää jatkuvasti kasvavan turkin ilmenemisen.

Jos risteytetään kaksi pitkäkarvaista parrallista koiraa jotka kantavat vain yhtä partageeniä, n. 25% pennuista ei saa vanhemmiltaan partaisuutta ilmentävää kopiota geenistä ja näin ollen kaksi pitkäkarvaista voi saada fenotyypiltään eli ulkonäöltään parrattoman ja suht lyhytkarvaisen pennun.

VÄRIT

Kaikki värit ovat sallittuja.

Yleisimmät värit ovat musta, harmaa, ruskea sekä resessiivisen keltaisen eri sävyt eli punainen, aprikoosi, kerma ja valkoinen.

Harvinaisia värejä ovat moniväriset: valkokirjava (esim. mustavalkoinen), merkkivärinen (musta/ruskea + tan merkit),

brindle, soopeli ja merle.

Kaksivärisessä pääväri on valkoinen, jota on väh. 50% turkin väristä. Toinen väri voi olla mikä vain edellä mainituista yleisistä väreistä, sekä brindle tai soopeli.

Kaikki värit saattavat haalistua iän myötä, etenkin ruskea säilyy harvemmin täysin ruskeana. Harmaat koirat syntyvät mustana, mutta alkavat harmaantua usein jo ennen luovutusikää. Osa turkeista taas tummuu iän myötä. 

Lisää kuvia eri väreistä löytyy galleriasta.